Päättäjät/yritykset vie hyvät asiat (työt) Kiinaan ja tuo ei-niin-hyvät asiat ns. “maksuksi”. Tähän mennessä tuontikamat ovat olleet konkreettisia muovi/metalli/jotainkasoja, nyt siitä on tullut absraktimpaa: Sensuuria ja valvontaa.

Sensuuri on jo melko wanhaa. Siitä on jo jauhettu eikä se loppujen lopuksi kosketa mua oikein mitenkään, sen ohi kun pääsee kymmenessä sekunnissa jos tulee tarvis. Mutta tää Ruotsin kuuntelujuttu on melko uutta. Tosiasia: ~Kaikki Suomen ulkomaanliikenne menee Ruotsin läpi, Venäjän myös (ja just se liikenne länsinaapureita kiinnostaakin). Kuulemma erityisesti salatut sähköpostit pääsee tarkempaan syyniin, joten joka jäpikän mesekeskusteluja ei vissiin lueta, mutta tuo laki ei silti nappaa yhtään. Onneksi ruotsalaisia ISPejäkään ei nappaa (tai muitakaan) tuo laki ja Bahnhof (ruotsalainen ISP) haistattikin jo pitkät kuuntelulle ja ilmoitti jäävänsä leikistä pois. Ei se vissiin silti estä ruotsin poikia lukemasta mun avautumisia mesessä, mutta suunta on oikea.

Ruotsi. Kunnioitan muiden yksityisyyttä yhtä paljon kuin ne kunnioittaa minun yksityisyyttäni. En usko kokevani kummempia omantunnontuskia jos joskus tulee tarvis siirtyä pimeemmälle puolelle (niillä on keksejä!) ja Ruotsin järjestelmistä pitää noutaa jotain. Veikkaan että en ole ainoa jolla on samanlainen ajatusmaailma. Itänaapurin pojat muuten osaavat asiansa, mä en välttämättä lähtis pelleilemään niiden kanssa, varsinkin kun omienkin rajojen sisällä on enemmän tai vähemmän mielenkiintoisia porukoita jotka ei isommin arvosta FRA:ta/poliisia noin yleensä.